Piinaa

En haluaisi kuulostaa kirjoituksissani katkeralta tai kiittämättömältä, mutta helposti lapsettomuutta miettiessä ajatukset siirtyvät negativisuustaajuudelle. Elävässä elämässä olen kuitenkin mielestäni enemmän positiivisuuteen kuin negativiisuuteen taipuvainen. Tai aivan tarkkoja ollaksemme koen kaikkein eniten olevani realisti, joka ottaa asiat sellaisina kuin ne eteen tulevat eikä hötkyile turhia mihinkään suuntaan.

Aitoa katkeruutta ja elämän epäreiluuden kokemista tunsin kuitenkin pari viikkoa sitten odottaessani klinikalla pääsyä lääkärin puheille. Olin sillä kertaa liikkeellä yksin ja olin piikittänyt Puregonia viikon verran. Jännitin kovasti, miten lääke oli tepsinyt ja olisiko sisuksissani kasvamassa yhtään potentiaalista munarakkulaa. Viereeni penkille tuli istumaan kaksi teinityttöä sekä keski-ikäinen nainen, toisen tytön äiti. Tyttöjen juttuja kuunnellessani kävi ilmi, että toinen tytöistä oli tulossa aborttiin - toista kertaa. Ikää neitokaisella oli ehkä 16 vuotta, kenties jopa 17. Kätilöä ehkä hieman kummastutti, kun kävelin sisään vastaanottohuoneeseen kyyneleet silmissä kuumottaen. Onko raaempaa sattumaa kuin asettaa samalle odotuspenkille tahattomasti lapseton, hormoneja itseensä piikittävä nainen ja toiseen aborttiinsa valmistautuva tyttö? En tuomitse aborttia, sillä mielestäni naisella tulee olla oikeus päättää siitä, onko kyvykäs vanhemmaksi. Hetki kuvailemalleni kohtaamiselle ei vaan olisi voinut olla huonompi.

Edellisessä kirjoituksessa sanoin, että koetan olla tunnustelematta niin oireita kuin oireettomuuttakin. Katin kontit. Koska en ole edelleenkään löytänyt kropastani kovasti kaipaamaani off-nappulaa tuntemuksille enkä ajatuksille, inseminaation lopputulos askarruttaa koko valveillaolon ajan. Kuten jossain toisessa blogissa todettiinkin, piikityspäivät menevät nopeasti, koska koko ajan on jotain tekemistä, mutta piinapäivät ovat todellista piinaa. Eikö voisi olla jo ensi viikon loppu? En ole edelleenkään kertonut inssistä kenellekään, joten kaikki mietintä täytyy tehdä omassa päässä tai Miehen kanssa. Taitaa Miestäkin jännittää, vaikka hän ei sitä olekaan tunnustanut. Toivoisin tietysti positiivista lopputulosta itseni vuoksi, mutta vielä enemmän Miehen vuoksi. Hänestä tulisi mahtava isä.