Miksi?

Yksi lapsettomuudesta kärsivien vakiokysymyksistä ja pohdinnan aiheista lienee "miksi juuri minä?". Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kohtalon? Miksi taakka on annettu kannettavaksi minulle eikä jollekulle muulle? Onko jotain, mitä voisin tehdä toisin ansaitakseni lapsen?

Vaikka tiedänkin kyseessä olevan ehkä lähinnä sattuman, koen oman lapsettomuuteni rangaistukseksi kaikesta muusta hyvästä, mitä olen elämässäni tähän mennessä saanut. Vanhempani ovat huolehtineet minusta rakkaudella, rahaa on ollut riittävästi muttei ylenpalttisesti, olen saanut harrastaa monenlaista, minulla on ystäviä, koulussa on aina mennyt hyvin, olen saanut haluamani opiskelupaikan, olen löytänyt rakkaan Miehen, minulla on hyvä työpaikka, olen aina ollut terve... Ei makeaa mahan täydeltä eli kyllähän jokaisen elämään täytyy kuulua jotain negatiivista. Mutta miksi se juuri minun kohdallani liittyy suurimman ihmeen kokemiseen, uuden elämän synnyttämiseen? Tällä hetkellä tuntuu, että luopuisin mistä tahansa muusta saavuttamastani asiasta, jos sillä saisin suurimman toiveeni toteutumaan. Ovatko kaikki muut raskaaksi tulleet naiset luopuneet jostain, jotta ovat ansainneet vauvaonnensa?

Myös vakiintuneita elämäntapojani muuttaisin heti, jos tietäisin siitä olevan apua. Syönkö liikaa makeaa? Pystyisin luopumaan herkuista. Urheilenko liikaa (tai liian vähän)? Voisin muuttaa liikuntatottumuksiani. Stressaanko liikaa? Kykenisin löysäämään otettani. Kaikkia näitä muutoksia on vaikea tehdä ilman pätevää syytä ja kunnon motivaatiota, mutta jos tietäisin niistä olevan apua, en epäröisi hetkeäkään. Elämäntapojen muuttamista kokeilin noin vuosi sitten, kun luin vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksesta hormonitoiminnan tasapainottumiseen ja päätin testata sen toimivuutta omalla kohdallani. Muutama kilo lähti ja olo oli hyvä, mutta ilmeisesti muuta vaikutusta ei ollut. Kolme-neljä kuukautta sinnittelin varsin vähillä hiilihydraateilla, kunnes aloin taas sallia itselleni muutaman palan ruisleipää, hedelmiä, pienen palan pullaa, muutaman karkin... Ja sitten oltiinkin taas takaisin vanhassa tutussa vähärasvaisessa ja hiilaripainotteisessa ruokavaliossa. Tulipahan joka tapauksessa kokeiltua karppausta ja nyt tiedän, mistä siinä on kyse. Toisaalta harmittaa, etten jatkanut karppausta sitkeästi talven yli. Ehkä olisin huomannut tuloksia vasta myöhemmin? Ehkä hormonitoimintani olisi normalisoitunut? Ehkä olisin jo raskaana?

Raskaana en kuitenkaan ole. Edellisistä kuukautisista on 92 päivää. Syön vaihdevuosioireista kärsiville naisille tarkoitettua lääkettä saadakseni vuodon alkamaan sopivana päivänä, jotta pääsisin mahdollisimman pian seuraavaan hoitoon eli ovulaation induktioon. Vuodon alkamisen yritän saada osumaan klinikan avautumisen, työmatkan ja lomamatkan väliin. Aikamoista rulettia. Ei aivan venäläistä, mutta ei myöskään kovin kaukana siitä.

Tänään muuten kerrottiin lehdessä, että Kiinassa tehdään 13 miljoonaa aborttia vuosittain. Länsimaissa ihmiset käyttävät suuria summia lapsettomuushoitoihin ja heidän suurin unelmansa on saada lapsi. Elämä taitaa olla hiukan epäreilua.