Tilinpäätös

Kuinka paljon uskoa ja toivoa on yhden ihmisen käytettävissä? Voiko ne kuluttaa loppuun? Mitä on jäljellä sitten, kun uskoa ja toivoa ei enää ole? Voiko haave elää vielä senkin jälkeen?

Jouluna saimme monta ihanaa lahjaa, mutta sitä kaikkein toivotuinta ja odotetuinta emme saaneet. Kolmaskaan inssi ei siis onnistunut ja olemme edelleen aivan yhtä lapsettomia kuin ennenkin. Mikä olisikaan ollut hienompaa kuin saada kantaa jouluna Miehen kanssa ikiomaa salaisuutta, jota kukaan muu ei olisi tiennyt... Ehkä ensi jouluna sitten, tai jonain muuna tulevana jouluna.

Puolitoista vuotta sitten olimme toivoneet lasta "vasta" vuoden verran ja olimme onnellisen tietämättömiä kaikesta tulevasta. Tuolloin tein itseni kanssa sopimuksen olla hätäilemättä seuraavaan puoleentoista vuoteen. Vasta, jos vuoden 2009 syntymäpäivänäni lapsesta ei olisi vielä tietoakaan, saisin huolestua. Tuo syntymäpäivä on tänään - eikä lapsesta todellakaan ole näkynyt pienintäkään vilahdusta. Huolestunko? Vai siirränkö huolestumisen aikarajaa vielä kymmenellä vuodella eteenpäin?

Olen kiitollinen ystävästäni, joka pitää minut maan pinnalla eikä anna minun leijailla vauvahaaveineni pastellipilvissä. Hän kertoo suorin sanoin, millaista arki on, kun hoidettavana on koti, työ ja kaksi lasta. Hän saa minut arvostamaan rauhallisia hetkiä omassa kodissa joulunpyhinä, kirjan lukemista kynttilänvalossa, mahdollisuutta tavata ystäviä työpäivien jälkeen ja rynnätä lyhyellä varoitusajalla kuntosalille. Ilman häntä saattaisin pitää näitä asioita vielä nykyistäkin enemmän itsestäänselvyyksinä ja haaveilla vielä sinisilmäisemmin lapseperheen arjesta.

Olisi kaiketi tilinpäätöksen aika tämän vuoden osalta. Paljon hyvää on tapahtunut, mutta lapsettomuus ja sen sivujuonteet ovat roikkuneet harmaana pilvenä monien päivien päällä. Vaikka sitä yhteä isoa plussaa ei ole nähtykään, olemme kuitenkin edenneet hoidoissa ja tiedämme, missä on vika. Taantumasta ja epäonnistumisista huolimatta vuosi jää plussan puolelle. Ensi vuodeksi en tee suuria lupauksia, mutta aion yrittää pitää itseni myönteisenä ja olla kuormittamatta ystäviäni ja Miestä liikaa pohdinnoillani. Uuden vuoden suurinta toivetta ei liene tarpeen sanoa ääneen.