Tästä alkakoon tarina, joka on osa suurempaa tarinaa: omaa elämääni. Päiväkirjaa en ole koskaan osannut pitää, vaikka kirjoittaminen onkin ollut itselleni helpoin tapa ilmaista tunteita ja selvitellä asioita. Murrosiän kuohujen jälkeen ei suurempaa tarvetta tunteiden purkamiselle olekaan ollut, mutta nyt olen kohdannut asian, jota ei pienessä päässä yksin saa selvitettyä. Tästä blogista tulee siis kanava, johon voin purkaa mieltäni ja sitä kautta toivottavasti saada selvyyttä omaan tunnevyyhtiini.
Vyyhdin ytimessä on kipeä asia: lapsettomuus. Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten kuvitellut a) löytäväni rakastavaa elämänkumppania, b) toivovani joskus lasta saati c) kärsiväni lapsettomuudesta. Nyt tuo kaikki on kuitenkin totta. Miehen kanssa olemme pitäneet yhtä jo seitsemisen vuotta ja rakkaus vahvistuu päivä päivältä. Lapsitoiveet nousivat pinnalle reilu pari vuotta sitten, mutta edelleen perheemme koostuu vain meistä kahdesta. Lapsettomuustutkimuksiin julkiselle puolelle pääsimme viime syksynä ja ainoa niissä todettu ongelma on ovulaatiohäiriöni. Nyt on ensimmäinen kolmen kuukauden mittainen hoitokokeilu clomeilla takana. Ovulaatio saatiin aikaiseksi, mutta kierto lyheni reiluun 20 päivään. Seuraavaksi pääsenkin sitten harjoittelemaan pistämistä.
Elämä on tuulinen paikka, mutta onneksi auringonsäteitäkin näkyy. Tuuli voi olla kylmää ja riepovaa tai leutoa ja hyväilevää. Sekä tuulisten että aurinkoisten hetkien tunteita tulen jatkossa purkamaan tähän päiväkirjablogiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti