sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Valvo ja odota luottaen,
vaikka on pimeää vasta,
vaikka on kaukana aavistus
aamusta sarastavasta.
Odota, odota vaikka nyt
ilon jo kuolleeksi luulet.
Kerran saa odotus täyttyä.
Askeleet kaivatut kuulet.

Vaikka sait matkalla haavoja,
vaikka on surusi suuri,
ilo niin kirkas ja ihana
tervehtii sinua juuri.
Jossakin laulu jo helähtää.
Ilo näin lähettää merkin.
Ilo on lintu, se lennähtää
luoksesi siivin näin herkin.

Ilo saa sydämet laulamaan,
puhaltaa toiveeseen hentoon,
sytyttää murtuneet loistamaan,
lähettää unelmat lentoon.

- Anna-Mari Kaskinen -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti