Tasan ei käy onnen lahjat

Uskomatonta, että on jo toukokuun loppu. Vastahan pihalla oli puolentoista metrin lumikinos; nyt siellä jo tulppaanit lopettelevat kukintaansa. Tammikuussa olin siinä uskossa, että pääsemme heti helmikuussa jatkamaan hoitoja uudella lääkkeellä ja jatkamaan toiveikasta odotuksen odotusta. Vähänpä silloin tiesin. Tammikuun jälkeen olen popsinut kolme kuuria Terolutia ja kolme kertaa yrittänyt saada aikaa Menopur-hoidon aloitusultraan. Ensimmäisellä ja kolmannella yrityskerralla klinikan kaikki ajat oli buukattu täyteen, toisella kerralla lääkäri oli menossa tietokonekoulutukseen, joten parin päivän vastaanottoajat oli kokonaan peruttu. Että se siitä sitten. En siis ole koko kevään aikana päässyt kertaakaan klinikalle eivätkä hoidot ole edenneet minnekään suuntaan, tai korkeintaan taaksepäin. Viimeksi kierto käynnistyi vasta yli kuukauden kuluttua Terolut-kuurin loppumisesta, kun normaali aika olisi pari-kolme päivää. Vaikuttaa siis siltä, että kroppani on menossa entistä pahemmin sekaisin. Sain klinikan lääkäriltä postitse reseptin vahvempaan Primolut-lääkkeeseen ja nyt sitten popsin sitä. Reseptiä pyysin puhelimitse ja tuon puhelun jälkeen sain kotiin kirjeen, jossa yllättäen kerrottiin, että hoitoni on siirretty saman alueen toiselle lapsettomuusklinikalle. Olenkohan siis kaiken kukkuraksi soitellut koko kevään väärälle klinikalle..?

Haluaisin käyttää julkisen puolen sairaanhoitoa, sillä koen veronmaksajana olevani siihen oikeutettu. Tämän kevään totaalisen paikallaan junnaamisen ja turhauttavia klinikkasoittoja seuranneiden romahdusten jälkeen harkitsen kuitenkin vahvasti yksityiselle puolelle siirtymistä. Hoitojen teho on varmasti aivan sama molemmilla puolilla, mutta mielenterveys saattaa säilyä paremmin, jos hoitoa ei tarvitse odottaa kuukausikaupalla.

Vyöhyketerapeuttini suosituksesta hakeuduin hyväksi tunnetun osteopaatin vastaanotolle. Menin sinne hieman skeptikkona enkä tosiaan odottanut - tai edelleenkään odota - hänen tekevän ihmeitä. Käynti oli kuitenkin varsin valaiseva. Osteopaatti käsitteli kroppaani kokonaisvaltaisesti ja kyseli monenlaista. Hän totesi lopuksi, että palleani on täysin jumiutuneessa tilassa ja tämä jumitus voi hyvinkin vaikuttaa lisämunuiaisiin, joilla on merkittävä rooli hormonituotannossa. Sain neuvoksi harjoitella pallean rentouttamista syvään hengittämällä ja pallean seutua painelemalla. Niin ja olemaan stressaamatta asioista eli relaamaan kokonaisvaltaisesti. Ei ihan helppo nakki luonteiselleni ihmiselle.

Mennyt talvi oli tosiaan täynnä omaa turhautumista ja muiden vauvauutisia. Vuoden sisällä kaveripiirissämme on annettu 11 vauvailmoitusta. Siis 11. Väkisinkin sitä alkaa ihmetellä, miksi kaikki muut muttei me... Jokainen ilmoitus kirpaisee, vaikka melko immuuni alankin jo aiheelle olla. Minua harmittaa edelleen se, etten täysin vilpittömästi voi iloita ystävieni ilouutisista, kun pieni (?) kateus raksuttaa takaraivossa.

Vauva-asiaa lukuun ottamatta talvi oli ihan hyvä. Vaihdoin tosiaan työpaikkaa ja ainakin tällä hetkellä työ tuntuu mielekkäämmältä kuin entinen. En tosin ole aivan varma, vaikuttiko työpaikan vaihto stressitasooni positiivisesti... Meitä myös pyydettiin kummeiksi aivan hurmaavalle pikku tytölle, joka sulatti sydämeni heti ensi kohtaamisella. Jos jo kummilapsi saa onnen ailahtelemaan sisälläni, miltä mahtaisi tuntua pidellä omaa lasta..? En oikein osaa sitä edes kuvitella. Enkä välttämättä saa sitä koskaan varmaksi tietää.