Tasan ei käy onnen lahjat

Uskomatonta, että on jo toukokuun loppu. Vastahan pihalla oli puolentoista metrin lumikinos; nyt siellä jo tulppaanit lopettelevat kukintaansa. Tammikuussa olin siinä uskossa, että pääsemme heti helmikuussa jatkamaan hoitoja uudella lääkkeellä ja jatkamaan toiveikasta odotuksen odotusta. Vähänpä silloin tiesin. Tammikuun jälkeen olen popsinut kolme kuuria Terolutia ja kolme kertaa yrittänyt saada aikaa Menopur-hoidon aloitusultraan. Ensimmäisellä ja kolmannella yrityskerralla klinikan kaikki ajat oli buukattu täyteen, toisella kerralla lääkäri oli menossa tietokonekoulutukseen, joten parin päivän vastaanottoajat oli kokonaan peruttu. Että se siitä sitten. En siis ole koko kevään aikana päässyt kertaakaan klinikalle eivätkä hoidot ole edenneet minnekään suuntaan, tai korkeintaan taaksepäin. Viimeksi kierto käynnistyi vasta yli kuukauden kuluttua Terolut-kuurin loppumisesta, kun normaali aika olisi pari-kolme päivää. Vaikuttaa siis siltä, että kroppani on menossa entistä pahemmin sekaisin. Sain klinikan lääkäriltä postitse reseptin vahvempaan Primolut-lääkkeeseen ja nyt sitten popsin sitä. Reseptiä pyysin puhelimitse ja tuon puhelun jälkeen sain kotiin kirjeen, jossa yllättäen kerrottiin, että hoitoni on siirretty saman alueen toiselle lapsettomuusklinikalle. Olenkohan siis kaiken kukkuraksi soitellut koko kevään väärälle klinikalle..?

Haluaisin käyttää julkisen puolen sairaanhoitoa, sillä koen veronmaksajana olevani siihen oikeutettu. Tämän kevään totaalisen paikallaan junnaamisen ja turhauttavia klinikkasoittoja seuranneiden romahdusten jälkeen harkitsen kuitenkin vahvasti yksityiselle puolelle siirtymistä. Hoitojen teho on varmasti aivan sama molemmilla puolilla, mutta mielenterveys saattaa säilyä paremmin, jos hoitoa ei tarvitse odottaa kuukausikaupalla.

Vyöhyketerapeuttini suosituksesta hakeuduin hyväksi tunnetun osteopaatin vastaanotolle. Menin sinne hieman skeptikkona enkä tosiaan odottanut - tai edelleenkään odota - hänen tekevän ihmeitä. Käynti oli kuitenkin varsin valaiseva. Osteopaatti käsitteli kroppaani kokonaisvaltaisesti ja kyseli monenlaista. Hän totesi lopuksi, että palleani on täysin jumiutuneessa tilassa ja tämä jumitus voi hyvinkin vaikuttaa lisämunuiaisiin, joilla on merkittävä rooli hormonituotannossa. Sain neuvoksi harjoitella pallean rentouttamista syvään hengittämällä ja pallean seutua painelemalla. Niin ja olemaan stressaamatta asioista eli relaamaan kokonaisvaltaisesti. Ei ihan helppo nakki luonteiselleni ihmiselle.

Mennyt talvi oli tosiaan täynnä omaa turhautumista ja muiden vauvauutisia. Vuoden sisällä kaveripiirissämme on annettu 11 vauvailmoitusta. Siis 11. Väkisinkin sitä alkaa ihmetellä, miksi kaikki muut muttei me... Jokainen ilmoitus kirpaisee, vaikka melko immuuni alankin jo aiheelle olla. Minua harmittaa edelleen se, etten täysin vilpittömästi voi iloita ystävieni ilouutisista, kun pieni (?) kateus raksuttaa takaraivossa.

Vauva-asiaa lukuun ottamatta talvi oli ihan hyvä. Vaihdoin tosiaan työpaikkaa ja ainakin tällä hetkellä työ tuntuu mielekkäämmältä kuin entinen. En tosin ole aivan varma, vaikuttiko työpaikan vaihto stressitasooni positiivisesti... Meitä myös pyydettiin kummeiksi aivan hurmaavalle pikku tytölle, joka sulatti sydämeni heti ensi kohtaamisella. Jos jo kummilapsi saa onnen ailahtelemaan sisälläni, miltä mahtaisi tuntua pidellä omaa lasta..? En oikein osaa sitä edes kuvitella. Enkä välttämättä saa sitä koskaan varmaksi tietää.

Anna liekin palaa,
vaikka epäilet.
Vaikka itket salaa,
luovuttaa saa et.

Anna liekin palaa
murheen keskellä.
Liekillä on viesti:
voittaa elämä.

- Anna-Mari Kaskinen -

Jossakin kaukana täältä,
kuitenkin lähellä niin
ovi on raollansa
onneen ja unelmiin.

Jossakin kaukana täältä
ihmeitä odottaa.
Joku on syliä vailla,
kotia oikeaa.

Kaukana aurinko tanssiin,
ilo on nupullaan.
Tuikkivat silmissä tähdet,
luottaen tulevaan.

Ennen kuin aavistatkaan
hetki on koittava,
rakkaus hellä ja syvä
surun on voittava.

Kuulet jo askelten kaiun.
Ilo on suunnaton.
Vuosien odotus täyttyy.
Kaivattu luonasi on.

- Anna-Mari Kaskinen -

Valvo ja odota luottaen,
vaikka on pimeää vasta,
vaikka on kaukana aavistus
aamusta sarastavasta.
Odota, odota vaikka nyt
ilon jo kuolleeksi luulet.
Kerran saa odotus täyttyä.
Askeleet kaivatut kuulet.

Vaikka sait matkalla haavoja,
vaikka on surusi suuri,
ilo niin kirkas ja ihana
tervehtii sinua juuri.
Jossakin laulu jo helähtää.
Ilo näin lähettää merkin.
Ilo on lintu, se lennähtää
luoksesi siivin näin herkin.

Ilo saa sydämet laulamaan,
puhaltaa toiveeseen hentoon,
sytyttää murtuneet loistamaan,
lähettää unelmat lentoon.

- Anna-Mari Kaskinen -

Vippaskonsteja

Edellisestä merkinnästä onkin kulunut jo kuukausi. Aika juoksee ja minä sen mukana. Popsin vaihteeksi Terolut-kuurin, mutta ainakaan vielä - viisi päivää kuurin loppumisen jälkeen - toivotusta punaisesta vaikutuksesta ei näy jälkeäkään. Mitä kummaa, onko kroppani livennyt kokonaan hallinnastani? Tarkoitus olisi aloittaa Menopurin pistäminen uuden kierron lähdettyä käyntiin.

Olen tässä mietiskellyt, miten voisin huijata kohtaloa ja nopeuttaa raskautumista. Siis mitä voisin tehdä ja mitä olla tekemättä, jotta kohtalo hämääntyisi, menisi lankaan ja muuttaisi varalleni laatimiaan suunnitelmia. Tässä muutamia esimerkkejä ajatuksista.

- Automme on jo aika vanha ja pikku hiljaa olisi aika vaihtaa se uudempaan. Olemme ajatelleet, että koetamme pärjätä nykyisellä autollamme siihen saakka, kunnes saamme jälkikasvua ja voimme hankkia samantien riittävän ison farmarin. Entä jos hommaisimmekin nyt kahdelle ihmiselle sopivan auton, johon lastenvaunut ja lastenistuin eivät kunnolla mahdu? Olisiko se hyvä merkki kohtalolle siitä, että olemme alistuneet lapsettomiksi?
- Asumme asunnossa, jota mahtuisi mainiosti asuttmaan lisäksemme yksi lapsi tai vaikka kaksikin. Pitäisikö meidän muuttaa pienempään asuntoon?
- Meillä ei ole tällä hetkellä suunnitteilla mitään lomamatkoja. Jos varaisimme vaikkapa ensi jouluksi unelmaloma maapallon toiselle puolelle, haluaisiko kohtalo puuttua suunnitelmiimme ja järjestää meille "matkustusesteen"?
- Kaverimme olivat naimisissa neljä vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Itsellämme tulee neljä vuotta täytee vasta reilun puolentoista vuoden kuluttua. Onko meidän varallemme olemassa samanlainen aikataulu kuin näille ystävillemme? Pitäisikö meidän ehkä tehdä jotain samalla tavalla kuin he ovat tehneet, vaikkapa lomailla samassa kohteessa saman aikataulun mukaisesti?
- (Tämä mahdollisuus on jo vesitetty, mutta kirjaan sen kuitenkin.) Ystävämme toivoivat lasta kahden vuoden ajan. Pitkän pohdinnan jälkeen he päättivät hakeutua lapsettomuustutkimuksiin ja olivat jo käyneet ensimmäisissä kokeissa. Kas: hoitoja ei tarvittukaan, sillä ystäväni raskautui luomusti.

Olisihan näitä vaikka kuinka. Vielä maininta yhdestä. Onko tämä se takuuvarma? Olen miettinyt jo pidemmän aikaa työpaikan vaihtoa, mutta en ole kuitenkaan tosissani etsinyt työtä ajatellessani, että muutaman kuukauden päästä saan ilmoittaa jääväni kohta äitiyslomalle. Nyt kuitenkin kyllästyin odotteluun ja olen vaihtamassa työtä. Uudesta työpaikasta ei tietenkään olisi suotavaa jäädä heti puolen vuoden jälkeen lomalle... Saa nähdä, onko edes tämä taika tarpeeksi voimakas tehotakseen minuun.